Helmikuussa 1968 kokoontui kahdeksan lasta nimipäivien viettoon lahtelaiseen kerrostaloasuntoon. Nuorimmat olivat kolmivuotiaita, vanhimmat jo koulunsa aloittaneita. Juhlien ohjelmanumerona oli satunäytelmä, itse keksitty tarina "Kadonneet prinssit". Näyttelijöistä vain kaksi osasi lukea, joten kovin kirjallisille metodeille ei produktion valmistelussa ollut sijaa. Näytelmän päätyttyä pienet esiintyjät vaativat jatkoa lupaavasti alkaneelle teatteriharrastukselleen. Lahdessa ei ollut minkäänlaista lapsiteatteritoimintaa tarjolla, mutta kaupunki lupasi tilat ja puvut, jos kutsujen emäntä ryhtyisi itse vetämään lapsiteatteria.

Siitä alkoi lapsiteatteri silloisen Savonkadun, nykyisen Kauppakadun varrella sijainneessa nuorisoteatterin tilassa.

1970-luvun alussa alettiin muurata toista peruskiveä myöhemmälle Timotei-teatterille. Kaupunki kustansi ohjaajan lapsiteatteriohjaajakurssille, jonka vetäjänä oli teatteriohjaaja ja draamapedagogi Kaarina Lampinen. Lampisen esittelemät periaatteet avasivat uuden ajattelutavan. Luovasta ilmaisusta tuli toiminnan johtoajatus, ja draama sai entistä laajemman sisällön. Tähtääminen esitykseen ei ollut pääasia. Myöhempinä vuosina useat Timotein ohjaajista opiskelivat Kaarina Lampisen teatterityön ja luovan ilmaisun kursseilla.

Laaja-alaisen luovan ilmaisun oppien pohjalle rakentui Luovan ilmaisun kerho, joka perustettiin vuonna 1972. Kerhoa pidettiin Tanssimäen leikkikentän kerhohuoneessa. Teatteri-ilmaisu oli yhä mukana, muttei yksinvaltiaana. Juuri luovan ilmaisu kerhon perustaminen on se tapahtuma, joka Timotei-teatterissa on myöhemmin katsottu perustamisajankohdaksi.

Vuosina 1974 - 1976 kerho toimi kaupungin nuorisolautakunnan alaisuudessa Mukkulan nuorisotiloissa. Syksyllä 1976 kerho, joka oli ottanut nimen Timotei-teatteri, itsenäistyi kaupungin alaisuudesta, ja sen toiminnasta vastaamaan perustettiin yksityinen yhdistys.

Ensimmäiset näytelmät olivat improvisaatioiden pohjalta luotuja, ja ensimmäisenä näyttämönä tilausnäytöksiä lukuun ottamatta oli Mukkulan kartanon puisto, johon timoteilaisisien ja taiteilija Soile Yli-Mäyryn yhteistyöllä saatiin useita vuosia toiminut upeat satukulissit. Mainittakoon, että Timoteilla oli useiden vuosien ajan aina näytelmissä omien näyttelijöiden esittämä elävä musiikki, ja jonkin aikaa jopa oma orkesteri.

Näytelmien valmistamisen ja niiden esittämisen ohella Timotein toiminnassa tuli yhä tärkeämmäksi lasten ja nuorten ilmaisutaidon kehittäminen ja heidän itsetuntonsa myönteinen kehittäminen. Myös kansainvälisyyskasvatus ja kansainvälinen toiminta ovat olleet alusta asti vahvasti mukana. Ensimmäinen esiintymismatka oman maan rajojen ulkopuolelle tehtiin kesällä 1975, ja siitä lähtien timoteilaiset ovat osallistuneet kymmeniin kansainvälisiin draamaleireihin ja festivaaleihin sekä vastavuoroisesti itse järjestäneet niitä.

Ritva Kivioja, Timotei-teatterin perustaja